Vastuu on vaalipäiväni sana. Keskustelin tänään vaalimökeillä hyviä keskusteluja vastuusta, ja siitä, miten ihmiset eivät oikein ymmärrä, miten vastuun kantaminen toimii.

Innostuin taas puhumaan tapahtumista, joista esimerkiksi kirjoitin aikaisemmin Esitysten tekemisen hinta -artikkelissa.

Mitä vastuunkanto tarkoittaa

Vastuu tuli siis mieleeni, kun puhuin erään äänestäjän kanssa siitä, miten vastuuta on kannettu tähän mennessä.

Mielestäni johtaja ei voi syyttää muita omista virheistään. Tämä tarkoittaa siis ikävä kyllä myös hänen johtamiensa ihmisten virheitä.

Vastuuasema tarkoittaa, että todellisuduessa kantaa vastuun omista päätöksistään sekä niiden seurauksista. Myös tekemättömyys on päätös.

Vastuunkanto on monimutkaista

Vastuun kantaminen on käytännössä kuitenkin monimutkainen prosessi.

Tällä viittaan siis sekä tämänpäiväiseen keskusteluun, kun kuulin eräässä vaalipaneelissa että Logomo-siltaan käytetty 40 miljoonan euron epäonnistuminen on sysätty kaupunginhallituksesta kaupungin työntekijöiden sekä mystisen ’rakenteen’ syyksi.

Käytännössä syyllistä etsittäessä on tietenkin selvää, että yksittäinen työntekijä voi olla tehnyt virheen omassa työssään – inhimillisiä virheitä sattuu ja niihin pitää varautua. Toisaalta se, että kaupungin johto ei ole ollut tehtäviensä tasalla ja hoitanut työtään vastuullisesti ja varmistanut ulkopuolisilta asiantuntijoilta miljoonien eurojen sijoitusta, kertoo paljon siitä, miten ihmiset eivät ymmärrä, millaista vastuuta he kuntalaisille kantavat.

Esimerkiksi Tapahtumien tulevaisuus -vaalipaneelissa asioista päättäneet kunnallisvaltuuston ja lautakuntien jäsenet myönsivät reilusti, että vastuullisen kriteeristön luominen on ollut heidän mahdotonta. Ymmärrän kyllä, että kovan, selkeän pisteytyksen määrittäminen – vaikkei se olekaan vaikeaa – on aikaavievää ja monimutkaista. Voidaan myös kyseenalaistaa, ovatko mielivaltaiset pistejärjestelmät missään määrin mielekäs tapa tehdä päätöksiä todellisessa maailmassa.

Haluttu rakenne on siis aina luotava ja sitä on testattava (oma puheenvuoroni ja siihen liittyvät vastaukset tästä asiasta alkavat kohdassa 59.30 ja keskustelu jatkuu 1:11:12 asti). Sitten sitä on muokattava niin, että se alkaa tuottaa halutumpia lopputuloksia. Yksikään rakenne ei ole ensimmäisellä kerralla täydellinen, vaan sitä pitää testata ainakin kolme kertaa ennen kuin sen voi ymmärtää.

Asia ei ole siis mitenkään epämääräinen mutta se on kovin monimutkainen. Ihmisten ei kuitenkaan mielestäni pitäisi tarjoutua tekemään tehtäviä, joita he eivät osaa – ja joiden hoidossa he eivät edes tajua pyytää apua. On nimittäin tärkeää, että päätökset, joilla on vaikutusta esimerkiksi toisten elinkeinon harjoittamiseen, tehdään vastuullisesti.

Avun pyytäminen on mielestäni yksi tärkeä tapa kantaa vastuuta poliittisessa päätöksenteossa. Esimerkiksi kun oma osaaminen ei riitä, soitan jollekulle, joka tietää asiasta enemmän. Kukaan ei nykypäivänä voi tietää kaikesta kaikkea, mutta oman tietonsa rajat voi ymmärtää – ja voi osata verkostoitua oikeiden asiantuntijoiden kanssa.

Vastuunkanto näkyy myös pienissä asioissa

Vastuuseen liittyy myös toinen keskustelu. Eräs toinen ehdokas heitti kerran yksityiskeskustelussa vitsin, että hän aikoo äänestää minua. Tämä tarkoitti minulle siinä hetkessä sitä, että hän tekee päätöksen kevyillä perusteilla, intuitiivisesti – mutta seisoo päätöksensä takana. Tämä tarkoittaisi, että häneen voi luottaa tällaisena ehdokkaana.

Kun otin asian kuitenkin nyt vaalipäivän aattona esille hänen kanssaan, mutta hän ei muistanut asiaa, ja kertoi äänestäneensä itseään. Sen jälkeen hän syytti minua harhakuvittelusta, ja siitä, ettei voi olla vastuussa kuvitelmistani – eikä asiaa tapahtunut, jos sitä ei ole nauhoitettu. Tämä oli itselleni heti hälytyskello, ja kerroinkin hänelle, etten enää voi luottaa häneen poliitikkona.

Minulla ei siis ole mitään syytä saada kenenkään ääntä, jos hän ei halua sitä minulle antaa. Hän tekee äänestyspäätöksen tietenkin omantuntonsa mukaan, ja valitsee parhaan mahdollisen ehdokkaan. Käyttäytyminen itsessään on kuitenkin huolestuttavaa.

Itse yrittäisin hyväksyä mahdollisuuden että olen itse tehnyt virheen. Voin olla ilmaissut itseäni epäselvästi tai tarkoittanut asian todellakin vitsiksi. Toisaalta voisin tarkistaa, miksi toinen muistaa toisin kuin itse. Kysehän voi olla esimerkiksi, että olen sekoittanut samanlaiset ihmiset toisiinsa – tai että toinen ei ole ymmärtänyt itsestäni selvää vitsiä. Ihmiset ovat erilaisia, ja kommunikoimme erilaisin tavoin.

Osaan mielestäni myös pyytää anteeksi omia virheitäni, vaikka myönnänkin sen joskus olevan vaikeaa.

Mielestäni toiset ihmiset – ja heille tärkeät asiat pitäisi aina ottaa vakavasti.

Oma anteeksipyyntöni

Inhimillisiin virheisiin on siis oltava tilaa, mutta siksi vastuun kantaminen onkin meille niin haastavaa. Vastuunkanto olisi helppoa, jos olisimme täydellisiä: koska kuitenkin teemme virheitä, meidän on hyväksyttävä se, ja kannettava vastuu jopa huonoista ja epätäydellisistä päätöksistä.

En ollut myöskään todellakaan reilu tuota toista, ensi kertaa ehdokkaana olevaa ihmistä kohtaan – ja hyödynsin salakavalasti kymmenen vuoden kokemustani esiintyjänä ja ihmisyyden ammattimaisena tutkijana saadakseni hänet uskomaan itseäni. Tämä oli todellakin hieman epäreilua ketä tahansa maallikkoa kohtaan, mutta olin juuri ennen saunavuoroani väsynyt ja hieman nälkäinen. Olen siis pahoillani, että esitin asian olevan itselleni merkityksellisempi kuin se onkaan.

On myös hienoa, että tuo toinen ehdokas kantaa vastuunsa äänestämällä parhaaksi kokemaansa ehdokasta eli itseään, vaikka se tarkoittikin että hän joutui pettämään (mahdollisen) lupauksensa minulle.

Lopuksi

Meillä on joka tapauksessa siis kaksi tapaa kantaa vastuuta: ensimmäinen on johtajan vastuu ja toinen on ihmisen vastuu. Kumpikin ovat vaikeita, mutta eivät kovinkaan erilaisia.

Johtajan vastuu liittyy asioihin, joissa vastuuta kannetaan itseään suuremmista asioista ja rakenteista, joihin ei täysin voi itse vaikuttaa. Tähän perustuu myös johtajien korkeammat palkat, joihin en itse useimmissa tilanteissa usko.

Ihmisen vastuu liittyy taas omaan käyttäytymiseen. Mitä sanoja päästää suustaan ja mitä tekoja tekee kanssaihmisiään kohtaan. Jokainen voi oppia kantamaan vastuun itsestään, vaikka matka ei sinänsä päätykään koskaan.

Kiitän, että muistutatte minua siitä, että kannan kummankinlaisen vastuuni.

Kannathan myös vastuusi äänestämällä huomisissa kunnallisvaaleissa?

This post is also available in: englantiruotsi

Juuso-Matias forming a triangle with their hands

Juuso-Matias Maijanen

Author has a background in physical acting and in theatre and drama pedagogy. They are also an intimacy director with Intimacy Directors and Coordinators Inc. with a ’certification pending status’ and are an intermediate fight performer with Nordic Stage Fight Society. Author is currently preparing for their degree projecct within is a MA student at Stockholm University of the Arts (starting autumn 2023) and looking for people to collaborate with.