Mikä siis näkyy? Tietenkin se konteksti, missä pormestarisopimusta on ajateltu käytettäväksi. Pormestariohjelma löytyy itsessään osoitteesta: https://ah.turku.fi/kv/2021/0823007t/4442920.htm, jos haluat vilkaista sitä itse.
Jos ei ajattele asioita perspektiivissä, voi ohjelma näyttäytyä suoraan jonkinlaisen harhauttavan innovaatiopolitiikan sallijana. Harhauttava innovaatiojohtaminen on siis sellainen tapa johtaa, jossa huomio perusasioiden pielessäolosta yritetään siirtää taikurimaisesti johonkin hienoon uudistukseen. Uudistuksesta tulee uudistava kuva, ja maailma tuntuu muuttuvan. Myynnissä puhutaan sädekehä-efektistä: jos jokin näyttää hyvältä – myydään tyylikkäässä, kiiltävässä ja painavassa laatikossa – ihmiset usein ajattelevat sen olevan hyvä.
Innovaatioon liittyvän positiivisen viestinnän taakse voitaisiin piilottaa poliittisessa päätöksenteossa rakenteiden heikkouksia ja jopa korruptiota. Moniko esimerkiksi on ilmoittautunut esteelliseksi jonkin pehmeän sidoksensa tai epäsuoran, laille näkymättömän sidoksensa vuoksi. Esitystaiteen vapaalla kentällä puhutaan paljon siitä, voitaisiinko maailmaa muuttaa tekemällä valtarakenteista ja rooleista näkyvämpiä. Toisaalta on huomattu että päättäjäroolissa ihmisen on hyvin vaikea tehdä päätöksiä omia rahoittajiaan – tai parhaita ystäviään vastaan.
Mutta… se konteksti.
Pormestariohjelman konteksti
Pormestariohjelmalla on kolme pääkontekstia. Kuntia ohjaava lainsäädäntö (”Suomen konteksti”). Maailmanlaajuiset ilmiöt kuten korona ja ilmastonmuutos (”Globaali konteksti”) ja vasta lopulta Turun oma poliittinen ilmasto sekä ihmisten käytännön arki (”Turun konteksti”).
Kuten Johannes Yrttiaho ym toteavat omassa valtuustoaloitteessaan: ”Terveydenhuoltolain 51 §:n mukainen hoitoon pääsy ei toteudu Turun kaupungin perusterveydenhuollossa.” Lainsäädäntö siis edellyttää, että terveyspalvelut järjestetään paikallisesti niin, että niihin on ihmisillä todellisuudessa pääsy. Tämä tarkoittaa, että terveydenhuoltoon on resurssoitava vakaalla kädellä eikä sitä voi käyttää säästöjen kohteena, koska lainsäädäntö velvoittaa Turkua toimimaan tietyllä tavalla. Kun ajattelemme Pormestariohjelmaa, tarkoittaa se siis sitä, että ennen kuin Pormestariohjelman viiden vuoden tavoitteita voidaan lähteä toteuttamaan, on varmistettava juuri tämä velvoittava perustoiminta.
Tämän lisäksi valtuustoaloitteen teki Jaakko Lindfors ym. Tämä taas liittyy globaaliin kontekstiin, jossa Ilmastonmuutos tulee pysäyttämään koko yhteiskuntamme, jos emme tee sille mitään. Tämä tarkoittaa, että kaupunki varautuu tulevaan kriisiin ennakoiden. Kirjoitin aikaisemmin Kestävästä kehityksestä luettuani Suomen opiskelijaksi opiskelijoiden liiton kuntavaalitavoitteita. On kuitenkin tärkeää, että huomioimme ilmastovaikutukset, kun niiden huomioiminen ei edes ole tällä tasolla vaikeaa. Valtuustoaloite tarjoaa meille jo viisi tapaa tehdä se osana kunnan toimintaa.
Kolmas valtuustoaloite taas liittyy taas Turun perusteisiin. Elina Sandelin ym muistuttavat, että Turusta halutaan kestävämpi ja saavutettavampi kaupunki, minkä johdosta meidän on varmistettava, että pienestäkin ihmisestä huolehditaan. Tämä on tavallaan myös lakisääteinen velvollisuus, mutta se liittyy enemmän Turun kaupungin omaan ”brändiin”: millaisen kaupunkikuvan me luomme. On pohjimmiltaan kolmen tasoista saavuttetavuutta: ihmislähtöistä (ihminen itse järjestää), työntekijälähtöistä (työntekijät keksivät ratkaisuja) ja rakennelähtöistä (luomme rakenteita jotka vahvistavat saavutettavuutta).
Kaikki nämä toimet ovat ”poissa” Pormestariohjelman innovaatioista, mutta toisaalta tämä ohjelma on voitava ajatella toiveikkaana dokumenttina: se muodostaa sen tavoitteiden huipun, jonka pohjalla on Turun kaupungin kaikki rakenteet ja ihmisten arki. Todellisuudessahan ohjelmaa vahvempia ohjenuoria ovat meillä lainsäädäntö, maailmantila ja turkulaisten arki. Niiden pitäisi jo itsessään riittää, mutta toisaalta… onhan kaupungilla oltava myös vastuullisia unelmia.
