Olen kirjoittanut jo kaksi aikaisempaa tekstiä Suomen opettajaksi opiskelijoiden liiton (SOOL) hienoista kuntavaaliteemoista. Ensiksi käsittelin kestävän kehityksen tematiikkaa, jonka jälkeen sivusin ikätasolle mahdollisesti epäluonnollisen aikaiset aamut ja kirjoituksiin tähtäävä suorituskeskeinen ilmapiiri vaativat veronsa, eikä tiedon määrä vähene edes korkeakouluissa, vaikka työtavat voivatkin muuttua.
Varhaiskasvatus ja erilaiset koulujen väliset siirtymät ovat luonteeltaan erityistä tukea tarvitsevia hetkiä. Tämän lisäksi jatkuva ja yksilöllinen opinto-ohjaus ja erityisopetus ovat välttämättömiä työkaluja, jotka varmistavat oppilaiden yksilöllisten valmiuksien hyödyntämisen parhaalla mahdollisella tavalla. Tämänkaltaisia rakenteita siis tarvitaan luomaan edellytyksiä mahdollisimman tehokkaalle oppimiselle.
Kolmas keskittymisen kohde on se, miten erityisopetus järjestetään. Kaikki erityinen tuki pitää nimittäin rakentaa oppilaan todellisen tilanteen ehdoilla ja niin että juuri hänelle räätälöidään paras mahdollinen kestävä ratkaisu. Ratkaisu voi siis olla osallistuminen pienryhmäopetukseen tai osana tyypillistä luokkaopetusta. Itse ihmettelen esimerkiksi erityisluokkia, joissa erityistä rauhaa tarvitsevat ja erityisen paljon ärsykkeitä tarvitsevat lapset laitetaan samalle “erityisluokalle”, jossa kaikkien mahdollisuudet oppia heikkenevät. Tämänkaltaisten tosiasioiden huomioimiseen tarvitaan oikeasti resursseja: osaamista ja rahoitusta. Näitä kouluissa ei ole tarpeeksi.
Ilmeisen tärkeää on siis tukea kouluja kaikin mahdollisin tavoin, jotta oppijat voivat saada parhaan mahdollisen opetuksensa. Kolme tärkeintä työkalua siihen ovat paikalliset lähikoulut, nivelkohtien suunnittelu ja erityisopetuksen realistinen resurssointi.
Henkilöresurssit
Tärkeimpänä resurssina kouluissa on ihmisten käyttö. SOOL antaa ohjelmassaan näihin tietyt suhdeluvut, jotka Turussa itse asiassa näyttäisivät perusopetuksessa melkein toteutuvankin. Oletan siis, että jokaisella luokalla on yksi opettaja. Tarkemmin katsottuna monet koulut kuitenkin ylittävät ensimmäisen luokan osalta raja-arvon 18, jopa niin että joissain kouluissa oppilaita luokkaa kohden on 27 oppilasta!
Omat peruskoulun luokkia opettavat opettajakollegani ovat usein painottaneet juuri ensimmäisen luokan merkitystä tulevaisuuden oppimistaitojen oppimisessa. Tällaisia lukuja nähdessämme meidän on siis kuntatasolla varmistettava, että suurempia luokkia varten on varattu resursseja useampiin opettajiin niin että aikaa jää jokaisen tukemiseen. Tekee siis paljon, että varaamme tarpeeksi rahoitusta opettajien palkkaamiseen.
Erityisesti nyt poikkeusoloissa tarvitsemme jatkuvaa panostusta oppimisen edellytyksiin. Olen itse asiassa hieman ylpeä siitä, kuinka tulevaisuuden opettajat SOOL:ssa ovat lähteneet pohtimaan tämänkaltaisia asioita luodakseen parhaat mahdolliset edellytykset oman työnsä tekemiseen.
